köyhyys ja eriarvoisuus

Suomen työllisyysaste on noussut korkealle tasolle, mikä on tärkeää paitsi hyvinvointivaltion palveluiden turvaamiselle, myös ihmisten osallisuudelle ja toimeentulolle. Ensi hallituskaudella tavoitteeksi on asetettava työllisyysasteen nostaminen vielä korkeammalle, tavoitteena 80 % työllisyysaste. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että ne henkilöt, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta työllisty, voisi unohtaa yhteiskunnan marginaaliin, päinvastoin.

Ongelmiin on puututtava varhaisessa vaiheessa. Tukitoimien kohdistaminen nuoriin ja lapsiin voi katkaista huonon kierteen jo alussa. Tätä varten tarvitaan laajoja mielenterveyspalveluita (mm. terapiatakuu), panostuksia varhaiskasvatukseen ja riittävästi resursoitu oppimisen tuki kaikille koulutusasteille. Oppivelvollisuusuudistuksen jälkeenkin on tutkimuksin seurattava uudistuksen vaikutuksia ja reagoitava tarvittavin resurssein ja lainsäädännöllisin keinoin.

Suomella on vahva minäkuva korkeasti koulutetusta maasta, joka pärjää korkeaan osaamiseen turvautuen. Kuitenkin meidän korkeakoulutusaste on alle OECD-maiden keskiarvon. Tähän on haettava vahvoja ratkaisuja lisäämällä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja, myös ja erityisesti Uudellamaalla, sekä tuettava opintoja ja niistä valmistumista riittävällä tavalla.

Sosiaaliturvaa on kehitettävä perustulon suuntaan, perusturvaa on korotettava ja asunnottomuus on poistettava mahdollisimman pian. Köyhyyden ja asunnottomuuden poistaminen saa maksaa, koska se on paitsi inhimillistä niin myös kannattavaa: se maksaa itsensä takaisin ajan kuluessa.