köyhyys ja eriarvoisuus

Työllisyystilanne on Suomessa viime vuosina kiistatta parantunut, mutta kaikki eivät ole päässeet nauttimaan kasvu hedelmistä. Päinvastoin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta maksavat kovaa hintaa työelämän ulkopuolelle ja pienituloisuuteen syrjäytetyt. Osa jo valmiiksi heikossa asemassa olevista on päätynyt monien eri leikkausten ja heikennysten kohteeksi. Edelleen yli 7 000 ihmistä elää Suomessa ilman kotia.

Emme voi ajatella, että maan talous laitetaan ensin kuntoon ja sen jälkeen korjataan sosiaaliset ongelmat, koska tällä välin hukkaamme ihmisiä, jotka olisivat pienellä panostuksella pysyneet mukana. Talous- ja työllisyyspolitiikan onnistumista pitää arvioida myös muilla arvoilla ja mittareilla kuin työllisyysasteella tai talouskasvulla. Hyvä talous- ja työllisyyspolitiikka on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää eikä maksata menestymisen laskua kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla.

Ongelmiin on puututtava varhaisessa vaiheessa. Tukitoimien kohdistaminen nuoriin ja lapsiin voi katkaista huonon kierteen jo alussa. Tätä varten tarvitaan laajoja mielenterveyspalveluita, subjektiivinen täysipäiväinen varhaiskasvatusoikeus, harrastusmahdollisuus jokaiselle lapselle ja nuorelle sekä riittävä tuki koulunkäyntiin ja opintoihin. Oppivelvollisuutta on pidennettävä ja tavoitteena on oltava, että jokainen suorittaa jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon.  Sosiaaliturvaa on kehitettävä perustulon suuntaan, perusturvaa on korotettava ja asunnottomuus on poistettava mahdollisimman pian.

Köyhyyden ja asunnottomuuden poistaminen saa maksaa, koska se on paitsi inhimillistä niin myös kannattavaa: se maksaa itsensä takaisin ajan kuluessa. Seuraavan hallituksen on tehtävä kunnianhimoinen ja konkreettinen eriarvoisuuden torjunnan ohjelma, joka pohjaa tutkittuun tietoon ja jonka toteutumista seurataan aktiivisesti.