Puhe sote-valinnanvapaudesta kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.12.2017

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut,

sote-uudistuksessa piti olla kolme suurta ja tärkeää tavoitetta:

  1. sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen
  2. palveluiden saatavuuden parantaminen ja
  3. palveluiden kustannusten nousun hillitseminen.

Nämä ovat kaikki jääneet Keskustan ja Kokoomuksen valtapelin varjoon: nyt Keskustalle on tulossa maakuntia ja valtaa ja Kokoomukselle valinnanvapautta ja yksityisille palveluntuottajille lisää valtaa. Kuten valtuutettu Elina Moisio hyvin kantaa huolta, pienemmille yrityksille sote-markkina ei vaikuta tässä kuitenkaan avautuvan.

Asiantuntijoilta olemme saaneet kuulla, että erityisesti Suomen terveyspalvelujärjestelmä on kansainvälisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen kustannustehokas: saamme suhteellisen vähällä rahalla suhteellisen paljon terveyttä ja hyvinvointia.

Ongelmana on kuitenkin se, että palvelut kohdentuvat liiaksi jo valmiiksi paremmassa asemassa oleville. Tätähän ei tämä uusi valinnanvapaus nyt tulisi ratkaisemaan.

Pormestari Jan Vapaavuori on kyllä kritisoinut soten maakuntamallia hallituksen suuntaan, mutta odotan edelleen hänen liittyvän valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaaran sekä valtuutettu Ulla-Marja Urhon erittäin järkeviin puheisiin siitä, kuinka tämä valinnanvapausmalli ei nyt ole paras mahdollinen.

No, kaupunginhallituksessahan Kokoomus-ryhmä jo osoitti kantansa vastustamalla kriittisempää lausuntoa, tätä, jota nyt täällä käsittelemme.

Uudenmaan liitto ja HUS ovat jo jättäneet kriittiset lausuntonsa ja Helsinki voi nyt hyvin seurata tätä linjaa.

Haluan yhtyä sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Kirsi Varhilan näkemykseen, että sote-uudistuksessa pitäisi olla kahden hallituskauden yli menevä parlamentaarinen valmistelu, jossa olisivat kaikki eduskuntapuolueet mukana.

Nyt riskinä on ihmisten yhdenvertaisuuden kaventuminen.

Lisäksi nostan esille Sitran Hanken Centre for Corporate Governancelta tilaamasta, tuoreesta tutkimusraportista muutaman huomion. Seuraavassa kaksi tärkeintä seurausta valinnanvapaudesta Ruotsista, jossa valinnanvapaudesta on 10 vuoden kokemus:

  1. Laajat valintamahdollisuudet ja nopeampi hoitoonpääsy toteutuneet lähinnä tiheästi asutuilla alueilla, joilla asukkaat ovat verrattain hyvinvoivia.
  2. Viitteitä paljon hoitoa tarvitsevien aseman lievästä heikentymisestä: hoitosuhteet ovat katkonaisia ja koordinointi eri palveluntuottajien välillä huonoa.

Kuten valtuutettu Otso Kivekäs juuri sanoi, lausuntokierroksen sadosta tiedämme myös, että esimerkiksi korkein hallinto-oikeus pitää asiakkaan valinnanvapautta sote-uudistuksessa ongelmallisena. ”Maakunnan ohjausvalta suhteessa palvelujen tuottajiin on hallinto-oikeudellisesti edelleenkin epäselvää”, sanoo lausunto. Näitä esimerkkejä saanemme perjantain jälkeen kuulla enemmän, kun lausuntoaika valinnanvapaudesta päättyy.

Lopuksi valtuutettu Arja Karhuvaaran kysymykseen siitä, ”olemmeko todella sitä mieltä, että työssäkäyvien pitää jonottaa kuten kaikkien muidenkin?”

TODELLAKIN olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitää saada yhdenvertaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. On HÄPEÄ, että terveys- ja hyvinvointierot ovat tässä yhteiskunnassa kansainvälisestikin vertailtuna suuret.

Helsingin kaupungin lausunto valinnanvapaudesta.

Kuva/Picture: Pixabay-CC0 Creative Commons.