Nälkää demokratian syntykodissa

Tutustuin työmatkalla talouskurin runtelemaan Kreikkaan ja ennen kaikkea säästöpolitiikan maan asukkaille aiheuttamiin hyvinvointiongelmiin.

Helsingin Sanomien toimittaja Jani Kaarton teksti säästöpolitiikan kalliiksi tulevista vaikutuksista, jotka osuvat yleensä kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, tuli reissussa monella tapaa todeksi. Kaduilla näki lapsia kerjäämässä ja opiskelijat kertoivat, mitä on kun töitä ei ole eikä niitä tulevaisuudessakaan uskota saatavan. Jos töitä on, pitää pienellä palkalla elättää samalla muutakin perhettä.

Soppakeittiöt ja muu ruoka-apu ovat lisääntyneet ja epävirallinen apu on ottanut paikkaansa valtion leikatessa kansalaisten hyvinvoinnista. Maassa, jossa on heikko työttömyysturva eikä lainkaan viimesijaista apua, toimeentulotukea, suomalaiseen malliin, eivät automaattiset hyvinvoinnin tasaajat toimi. Leikkaukset johtavat suoraan heikoimpien kurjistumiseen, kun kiinniottavaa tukiverkkoa ei ole. Säästöpolitiikallaan Kreikka on jo onnistunut menettämään sukupolvia.

Miksi Kreikka ja Ateena?

Tapasin Ateenassa paikallisen Athens University of Economics & Businessin professori Manos Matsaganiksen, jonka kanssa virittelemme tutkimushanketta ruoka-avun eri todellisuuksista Helsingissä ja Ateenassa. Toteutuessaan vertaileva tutkimus näistä kahdesta olisi mitä mielenkiintoisin kuvaus kahdesta EU:n eri laidalla, monella tapaa, olevasta jäsenvaltiosta ja säästöpolitiikan vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin.

Kreikassa vuonna 2010 maan hallitus toimeenpani ensimmäiset talouskuripolitiikan toimenpiteet, siis säästötoimet, joilla kriisiytynyttä taloutta pyrittiin tasapainottamaan (austerity measures). Vaikutus oli lähinnä se, että ulkoa-annetut ja pakotetut toimet veivät hallituksen luottamuksen, kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoitukset nostivat kansallismielisiä aatteita, mikä myrkytti paikallista poliittista ilmapiiriä ja säästöt alkoivat vähitellen iskeä tavallisten kansalaisten hyvinvointiin. Maan kansalaisten YK:n ihmisoikeussopimustenkin mukaiset taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet (tss-oikeudet) joutuivat koetukselle.

Selviytymiskeinot yhteiskunnan pohjalla

Talouskriisi on synnyttänyt ympäri Eurooppaa uudenlaisia tapoja turvata heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asema. Usein toimijoina ovat kolmannen sektorin järjestöt, kirkot ja jopa yksityisten ihmisten ryhmät, jotka keräävät rahaa eri hankkeille. Espanjassa Punainen Risti on alkanut jakaa ruokaa lapsiperheille ja Saksassa Berliner Tafel -ruoka-apukonsepti on jo vuosia toiminut järjestöjen ja yritysten yhteistyön kanavana. Ehkä hieman yllättäen yritykset ovat tarttuneet tilanteeseen laajemminkin. Voidaan kysyä, missä määrin kyse on yritysten yhteiskuntavastuusta vai siitä, että ne kiillottavat brändiään heikkoina taloudellisina aikoina, ja esimerkiksi Suomessa ruokaa jakamalla hyväntekeväisyysjärjestöille, itse asiassa, säästävät sievoiset summat jätehuoltokustannuksissaan.

Britanniassa Community Shop tai Social Supermarket -toimintakonsepti on juuri nähnyt päivänvalon. Kaupan hinnat ovat noin -70 % tavallisiin kauppoihin verrattuna ja myynnissä on tavaraa, joka ei menisi muualla kaupaksi: epäkelvosti pakattuja tavaroita ja elintarvikkeita jne. Ranskassa liikkeitä (”épiceries sociales”), jotka jakavat halvalla kaupoille kelpaamatonta ruokaa on jopa 800, ja ensimmäiset ovat olleet toiminnassa jo 1980-luvulta lähtien. Itävallassa liikkeitä on 80, Belgiassa 70 ja Sveitsissä 23. Mallin sanotaan asettuvan ruokapankkien ja leipäjonojen ja perinteikkäiden kauppojen ja markettien väliin.

Britanniassa myös ruokapankkien määrä on räjähdysmäisessä kasvussa hallituksen ”Big Society, Not Big Government” -ideologian myötä, jossa julkisista palveluista karsitaan ja vastuuta sälytetään kansalaisyhteiskunnalle.

Ateenassa törmäsimme Carrefour-jättiketjun Social Grocery -liikkeeseen. Ranskalainen Carrefour on amerikkalaisen Wal-Mart-kauppaketjun jälkeen maailman toiseksi suurin vähittäiskauppaketju. Ateenan malli poikkeaa edellä mainituista muun muassa siinä, että kauppojen asiakkaat saavat ruokansa ilmaiseksi. Lyhyesti, paikallinen sosiaalitoimi antaa kaupalle listan alueen vähävaraisista, joista sitten arvotaan 500 ruoansaajaa. He saavat kauppaan kortin, joilla saavat ostaa ruokaa tietyn summan edestä. Porukka arvotaan vuosittain uudestaan.